Ilkka Vuorisen mediaseksikäs WEB 2.0 BLOG

H5N1 H5N1 H5N1 H5N1 H5N1 MADNESS

2009-01-02T08:39:00.000-08:00

Yhdistelmä H5N1 on monelle tuttu. Lintuinfluenssa ja sen ympärillä vellova hysteria on ollut yksi 2000-luvun suurimpia ilmiöitä tähän mennessä. Prismassakaan ei enään hygieniasyistä saa pitää lapsia ostoskärryissä. Usein jää kuitenkin pimentoon, että nämäkin säädökset ovat tehty ihmiskunnan tuvaamiseksi. Tai jopa pelastamiseksi.

Jos ensimmäiseltä vastaantulijalta kysyy pahimmat vitsaukset edellisltä vuosisadalta niin moni mainitsee ensimmäisen ja toisen maailmansodan, mutta harva tietää että ensimmäisen maailmansodan aikana levinnyt flunssa tappoi jopa enemmän ihmisiä kuin sota itsessään. Puolitoista vuotta riehunut espanjantauti oli luultavasti ihmiskunnan historian tappavin pandempia.

Espanjantauti tavattiin ensimmäistä kertaa yhdysvaltalaisella sotilasleirillä maaliskuussa 1918 ja lähti välittömästi leviämään ahtailla parakeilla kulovalkean tavoin. Tavallisesti influenssa tulehduttaa vain hengitysitien yläosat, mutta tällä uudentyyppisellä infektiolla oli kyky iskeä keuhkoihin asti. Historialehdessä 6/2006 kerrotaan taudin oireista seuraavaa: "Potilaille ilmaantui kuumetta, päänsärkyä ja kipuja kaikkialle kehoon. Tuntui siltä kuin jok'ikinen luu murtuisi, kertoi joku. Pienikin liike tuotti tuskaa. Verta vuoti suusta, nenästä ja korvista, ja veriset yskänkohtaukset olivat niin voimakkaita, että vatsan lihakset ja kylkiluiden jänteet revähtivät. Usein kuolema koitti 48 tunnin kuluessa. Sairauden viimeisessä vaiheessa keuhkot olivat niin pahoin kärsineet, että potilaiden sormet ja kasvot alkoivat sinertää hapenpuutteen vuoksi." Varmaan sanomattakin selvää että tällä tavalla saapunut kuolema vähintäänkin söi miestä.

Tauti ei ollut ainoastaan erittäin tappava, se oli myös ennennäkemättömän tarttuva. Muutamassa viikossa tämä yhdeltä kasarmilta löydetty virus oli levinnyt koko sotaa käyvän Yhdysvaltain asevoimiin. Sotilaiden mukana se levisi nopeasti Atlantin yli Euroopan sotatantereille kylväen kuolemaa tiviisti asutuissa kaupungeissa sekä saastaisissa vallihaudoissa sodan pahimpina päivinä. Pelkästään laivamatkoilla Eurooppaan saattoi neljäsosa laivassa olevista sotilaista sairastua tautiin. Potilaista valuva veri ja muut eritteet tekivät laivan lattioista liukkaita ja huonosti ilmastoiduilla kansilla eläminen oli täysin sietämätöntä. Yhdysvaltalaissotilaan todennäköisyys menehtyä jo laivamatkalla oli yhtä suuri kuin Euroopan sotatantereilla. Sotasensuuri oli kuitenkin erittäin tiukkaa ja taudin leviäminen pidettiin jyrkästi salassa kansan taistelumoraalin ylläpitämiseksi. Vasta kun tauti saavutti sodassa puolueettoman Espanjan se sai huomiota mediassa. Siksi se nimettiin kansainvälisesti espanjantaudiksi.

Kodeissa tauti aiheutti pahaa tuhoa. Ihmiset pelkäsivät tartuntaa niin paljon, että jotkin kaupungit autioituivat siihe pisteeseen, että julkinen liikenne lakkautettiin. Useissa maissa kiellettiin yleisötapahtumat ja esimerkiksi kättely sekä kaduille syljeskely olivat ankarasti kielletty. Ulkona liikkuvat ihmiset varustautuivat usein hengityssuojaimilla vielä pitkään pandemian jälkeenkin. Laajoista varotoiminpiteistä huolimatta tauti levisi nopeasti paria eristäytynyttä saarta lukuunottamatta koko maapallon asutulle alueelle. Kokonaisia afrikkalaiskyliä katosi ja tauti saavutti myös loppuvaiheessa Suomen syrjäisimmätkin kolkat.

Keväällä 1918 Suomessa oli kuitenkin muita murheen aiheita. Tammikuussa alkanut sisällissota oli repinyt juuri itsenäistyneen kansan kahtia. Kumpikin puoli syyllistyi tahollaan ylilyönteihin, mutta vasta sodan päätyttyä toukokuussa 1918 alkoi punaisten kärsimykset. Jopa 10 000 punaista teloitettiin ennen vangitsemista. Ahtailla vankileireillä oli pahimmillaan jopa 80 000 punaista odottamassa tuomiotaan. Vankien olot olivat epäinhimilliset (ja leirejä kritisoitiin tästä myös kansainvälisesti) ja yli kymmenen tuhatta vankia kuoli ennen vapautumistaan. Suuri osa näistä menehtyi espanjantautiin. Myös siviiliväestö kärsi pandemian viimeisessä aallossa. Kuolleita löydettiin teiden varsilta heidän lähdettyä viimeisillä voimillaan hakemaan apua. Navetoista löydettiin ruumiita heidän hakeuduttua eläinten lämpöön kun tuvan lämmittäminen oli käynyt ylivoimaiseksi. Esimerkiksi Inarin kunnasta kuoli enemmän kuin joka kymmenes ihminen. Monista taloista menehtyivät kaikki asukkaat.

Yhtä nopeasti kuin pandemia oli alkanutkin, se hiipui ja katosi lopuksi kokonaan muutamassa kuukaudessa sotien loputtua. Ikäänkuin sodan lopettaminen olisi ollut tämän tuhoisan influenssan humanitaarinen tehtävä. Taudin katoamisen syytä ei tiedetä, mutta sillä saattoi olla yllättävä vaikutus myös myöhemmin 1900-luvulla. Keskusvaltojen hävittyä Ranska ja Englanti janosivat kostoa sodan aloittaneelle Saksalle. Versaillesin sopimukseen maalailtiin Saksan kannalta nöyryyttäviä ja erittäin vaativia rauhanehtoja. Yhdysvaltojen presidentti Woodrow Wilson piti kuitenkin tiukasti kiinni vaatimuksestaan solmia rauha "ilman voittajia ja nöyryytettyjä voitettuja". Hän ymmärsi että tasapuolinen rauhansopimus olisi välttämätön jotta rauha säilyisi Euroopassa myös jälkipolvien ajan.

Pari päivää neuvottelujen alkamisen jälkeen presidentti kuitenkin sairastui vakavasti. Kyseessä oli espanjantautui. Viiden päivän sairastamisen jälkeen heikkokuntoinen presidentti palasi neuvottelupöytään. Hänellä ei kuitenkaan ollut voimia vastustaa Ranskan ja Englannin ehdoittamia kostonhimoisia rauhanehtoja. Tämän vuoksi Versaillesin sopimus allekirjoitettiin tunnetuin seurauksin ja vain 19 vuotta myöhemmin alistettu Saksa aloitti toisen maailmansodan.

Espanjantauti oli influenssavirus A:n alatyyppi H1N1. Se on läheistä sukua nykyiselle H5N1 lintuinfluenssalle ja käyttäytyisi samalla tavalla tarttuessaan ihmisieen. Toistaiseksi yhtäkään linnusta ihmiseen siirtynyttä tartuntaa ei kuitenkaan ole saatu varmennettua vaikka yleisesti lintuinfluenssaa pidetään tähän kykeneväisenä. Foliokypärä kannattaa vetää syvälle päähän. Espanjantauti tappoi aikanaan 50 miljoonaa ihmistä. Enemmän kuin ensimmäinen maailmasota itsessään.

Rahtikultit

2008-12-29T06:11:00.000-08:00

Joskus olen leikitellyt ajatuksella, että jumalaan ja joulupukkiin uskominen on sisällytetty ihmisperimään jollain alkeellisella tasolla. Miksi ihmeessä suurin osa maapallon sivilisaatioista on ylipäätänsä uskonut johonkin yliluonnolliseen voimaan luojanaan? Voiko tämä johtua siitä että teknologia ei ole aikaisemmin ollut tarpeeksi kehittynyttä selittämään esimerkiksi taivaalla tuikkivien tähtien todellista olemusta? Lähes kaikki tähän asti ylös kirjattujen uskontojen luomiskertomukset ovat olleet toisistaan niin erilaisia että niistä on ollut vaikea löytää yhteistä tekijää. Jo tämän asian itsessään pitäisi laittaa homo sapiens sapiensin kyseenalaistamaan yleisen luomiskertomuksen, mutta kuten olemme nähneet, ihmiset tuppaavat uskomaan sen minkä vanhemmat ovat meille lapsena totuutena kertoneet.

Joitain poikkeuksia on. Uskontoja voi syntyä jo yhden sukupolven elinaikana. Kerron teille tarinan:

Toisen maailmansodan aikana Melanesian ja Uuden-Guinean saarille armeijan mukana saapuneet valkoiset siirtolaiset olivat paikallisella väestölle outo näky. Valtavilla rautalinnuilla paikalle ilmaantuneet ihmiset pystyttelivät erilaisia antenneja ja mastoja viidakkoon hakatuille aukioille, sekä puhuivat jatkuvasti pieniin laatikoihin joista kuului vääristyneen kuuloista puhetta. Vihreäasuiset miehet marssivat järjestelmällisissä ryhmissä ympäriinsä ilman näkyvää päämäärää ja mikä tärkeintä: kukaan heistä ei näyttänyt valmistavan mitään, saatika tekevän mitään ravinnonsaantinsa eteen. Kaikki ruoka sekä kiiltävät esineet näyttivät saapuvan miehille tasaisin väliajoin kiitoradalle laskeutuvissa lentokoneissa. Myös mitään esineitä ei korjattu, ne vain lähetettiin pois ja tilalle saapui uusia.

Paikalliset alkuasukkaat tulkitsivat valkoisten miesten arkiset askareet jonkin sortin rituaaleiksi minkä avulla jumala lähetti paikalle lentokoneissa ilmaista ruokaa ja tonneittain kulutushyödykkeitä, cargoa. Ei kestänyt aikaakaa kun paikalliset alkuasukkaat ryhtyivät matkimaan näitä rituaaleja houkuttaakseen lentokoneita tuomaan cargoa myös heille.

Rahtikulteista on vieläkin elossa ainakin yksi, Vanuatun Tannan saarella tavattu kultti. Tannan kultissa usko keskittyy John Frum nimiseen hahmoon joka on luvannut seuraajilleen saapua helmikuun viidentenätoista päivänä lentokoneella, mukanaan niin paljon cargoa että heimolaiset voivat elää loppuelämänsä yltäkylläisyydessä. John Frum myös lupasi että valkoiset ihmiset häädetään saarelta ja heidän käyttämä valuutta korvataan kolikoilla joihin on painettu kuva kookospähkinästä. Tämä johti vuonna 1941 paikallisten alkuasukkaiden koko saaren taloutta uhanneeseen kulutushysteriaan. Alkuasukkaat lopettivat työnteon ja tuhlasivat kaiken jäljelle jääneen valuutan. Ei ole tiedossa oliko John Frum todellinen henkilö, mutta kultin ylipappi väittää puhuvansa Johnin kanssa laatikkonsa avulla lähes päivittäin.

Joka vuosi helmikuun viidentenätoista päivänä kultin jäsenet kerääntyvät viidakkoon raivatun aukion ympärille odottamaan John Frumia. Aukio on alkuasukkaiden käsin tekemä kopio uudisasukkaiden käyttämästä lentokentästä. Kiitoradan vieressä on bambusta valmistettu lennonjohtotorni ja kiitoradan päässä lepää niinikään bambusta valmistettu näköiskopio lentokoneesta houkuttelemassa muita lentokoneita taivaalta käyttämään juuri tätä lentokenttää. Yhteyttä yritetään saada aikaan myös puhumalla puusta tehtyihin laatikoihin kookospähkinöistä valmistetut kuulokkeet päässä. Toistaiseksi John Frumia ei ole näkynyt.

Tapaus ei ole ainutlaatuinen. Paikalliset alkuasukkaat muodostivat lähes identtisiä lastikultteja useilla kymmenillä toisistaan maantieteellisesti sekä kulttuurillisesti eroavilla saarilla. Yheistä näille kaikille kulteille oli niiden nopea syntyminen ja leviäminen. Lähes kaikissa kulteissa cargon ilmestyminen miellettiin yliluonnolliseksi ilmiöksi. Antropologit ovat kulttien syntymisestä lähtien tehneet niiden avulla johtopäätöksiä ihmismielen tavasta etsiä yliluonnollisista uskonnoista ratkaisua selittämättömien ilmiöiden syntyyn.

Mistä tiedämme jos vaikka John jokin päivä palaisikin saarelle? Itse olisi jäjettömän iloinen jos joku päivä saisin todeta olleeni väärässä muodostaessani kyynistä maailmankatsomustani. Jokin kuitenkin kertoo minulle että John Frum ei ollut tavallista juoppoa kummempi varusmies. Jos kuitenkin sain kiinnostuksenne herätettyä, niin Youtubesta löytyy mielenkiintoinen videopätkä John Frumin päivän juhlallisuuksista:

Olen palannut

2008-12-29T06:10:00.000-08:00

Pitkä aika on vierähtänyt edellisistä kirjoituksista. Saan silloin tällöin edelleen positiivista palautetta tähän blogiin aikoinani kirjoittamista jutuista, joten olen päättänyt jatkaa tätä projektia. Myös juttuehdoituksia otetaan vastaan.

Jeejee

Halifaxin Räjähdys

2008-01-30T10:00:00.000-08:00

Samana päivänä kun Suomi itsenäistyi, tapahtui Atlantin takana tahaton, historian suurin ihmiskunnan aikaansaama räjähdys ennen atomiaikaa. Tämä onnettomuus rampautti voimallaan kokonaisen kaupungin vuosikausiksi.

Seuraavaan tekstiin olen paikoitellen suomentanut hyyyvin vapaasti osia damninteresting.com:in artikkelista.

Halifax on Nova Scotian provinssin pääkaupunki Kanadassa ja nykyisin siellä asuu noin 350 000 ihmistä. Ensimmäisen maailmansodan aikana se oli vilkas satamakaupunki jota sotavoimat käyttivät tukikohtanaan viedessään miehiä ja varusteita sodan runteleman Euroopan rintamille. Tämäkään joulukuinen aamu ei ollut poikkeus ranskalaisen ammuslaiva Mont Blancin lipuessa laiturista kohti avomerta.

Koska satama oli öisin suljettu sukellusveneverkoilla, oli laivoille jäänyt väylä kaventunut niin kapeaksi, että laivojen kulkusuunta kanavassa oltiin jouduttu määräämään kellonaikoijen mukaan, sillä ohitusmahdollisuutta vastaantulevalle liikenteelle ei ollut. Nyt kuitenkin liikennesääntöjä uhmaten Mont Blancia vastaan lipui Norjalainen Imo-niminen muonalaiva tuoden Halifaxiin ruokatäydennyksiä. Kielletyn ajosuunnan lisäksi Imo:n vauhti ylitti huomattavasti satamaan määrätyn neljän solmun kattonopeuden.

Mont Blancin kapteenin huomattua vastaan purjehtivan norjalaisaluksen tämä antoi pillillä väistämiskäskyn, mutta tuntemattomasta syystä Imo jatkoi etenemistään kohti Mont Blancia. Vasta yhteentörmäyksen näyttessä ilmeiseltä ryhtyivät kummatkin alukset rajuihin väistöliikkeisiin toistuvien pillinvihellysten soidessa yli kaupungin. Väistöliikkeistä huolimatta Imo iskeytyi kovalla voimalla Mont Blancin kylkeen ja kahden metallikannen hangatessa toisiinsa ilmassa lentelevät kipinät sytyttivät Mont Blancin kannella lojuvista polttoainetynnyreistä vapautuvat höyryt.

Ymmärrettyään tilanteen vaarallisuuden Mont Blancin miehistö jätti aluksen ja rannalle päästyään he yrittivät varoittaa paikallisia sivustaseuraajia potentiaalisesta räjähdysvaarasta. Miehistö ei kuitenkaan osannut englantia ja sen vuoksi harva ymmärsi tilanteen vakavuuden.

Mont Blanc ajautui hitaasti rantaan jossa se sytytti osan laiturirakenteista palamaan. Viranomaisten yrittäessä sammuttaa valloillaan riehuvia tulipesäkkeitä, yritti Mont Blancin lastista (4.5 tonnia bentseeniä, 300 raskasta ammusta, 55,77 tonnia nitroselluloosaa, 2 090 tonnia TNP:tä sekä 2 114,554 tonnia TNT:tä.) tietoinen satamahenkilökunta epätoivoisesti evakuoida aluetta tulevan räjähdyksen tieltä. Ihmiset olivat kuitenkin kerääntyneet katsomaan tätä epätavallista näkyä suurin joukoin.

Noin kello 9:05 aluksen lasti viimein räjähti hävittäen välittömästi Halifaxin keskustan noin 2,5 neliökilometrin alueelta maan tasalle. Paineaalto syrjäytti sataman veden paljastaen meren pohjan sekä rikkoi rakennuksista ikkunat lähes sadan kilometrin säteeltä. Räjähdyksessä kuoli arvioiden mukaan heti noin tuhat ihmistä, lisäksi tuhannet muut loukkaantuivat ilmassa lentävästä lasista ja punnsäleestä. Sortuneet talot syttyivät öljylamppujen sekä takkojen vuoksi palamaan.

Heti räjähdyksen jälkeen Mont Blancin palavat jäännökset alkoivat satmaaan kaupungin päälle. Paineaallosta selvinneet joutuivat nyt taistelemaan hengestään noin 18 metriä tulvarajan yläpuolelle yltävässä hyökyaallossa joka pyyhki osan kaupunkia mennessään. Räjähdyksen aiheuttama kuumuus sekä räjähdyksen kuluttaman hapen tilalle virtaava ilma muodosti sataman päälle useita tuhoisia tornadoja.

Sairaalat täyttyivät nopeasti loukkaantuneista. Tunnusomaista onnettomuudelle oli lukuisat vammautuneet jotka olivat saaneet lasinsiruja silmiinsä seuratessaan sataman tapahtumia kotiensa ikkunoista. Loukkaantuneita oli niin paljon, että useat lääkärit käyttivät kotiensa keittiöitä leikkaussaleina. Monet loukkaantuneet heräsivät sairaalan käytäviltä ruumiskasojen alta kun hoitohenkilökunta ei kaaokselta ehtinyt tutkia potilaita kunnolla.

Apua alkoi kuitenkin virrata Halifaxiin räjähdyksen aihettaman valtavan sienipilven johdattamina. Silti pelastustoimet takkuilivat pahasti terveen hoitohenkilökunnan puutteesta sekä seuraavana päivänä saapuneen rankan lumimyrskyn vuoksi. Räjähdyksessä kuoli arvioiden mukaan noin 2000 ihmistä, sekä noin 9000 loukkaantui. Kaupungille kaivettiin nopeassa aikataulussa monia joukkohautoja joihin haudattiin kuolleita lyhyin muodollisuuksin.

Uhrien määrä olisi noussut vieläkin korkeammaksi ellei sataman henkilökunta olisi heti törmäyksen jälkeen varoittanut rautateitä mahdollisesta räjähdyksestä ja junalähettäjä Vincent Coleman olisi pysäyttänyt sähköttämällä kahta Halifaxiin matkalla ollutta junaa edellisille asemille. Coleman itse kuoli räjähdyksessä.

Räjähdyksen voimasta kertoo se, että yksi Mont Blancin kansitykseistä oli lentänyt noin viisi kilometriä räjähdyspaikalta kaupungin yli ja alunperin Mont Blanciin törmänneen Imon hylky löytyi toisesta kaupungionsasta johon se oli joutunut valtavan hyökyaallon mukana. Räjähdys oli voimakkain ihmisen aiheuttama räjähdys ennen vuotta 1945, jolloin räjäytettiin ensimmäinen atomipommi.

Pikkupojille tiedoksi, että historian suurin ihmisen aiheuttama räjähdys oli Neuvostoliiton järkälemäinen Tsaarin Pommi 30. lokakuuta 1961 ja voimakkain tiedossa oleva luonnon tuottama räjähdys oli Krakataun tulivuoren purkaus 27. elokuuta 1883.

Blogin ensimmäinen tarpeeton leveilypostaus.

2008-01-27T14:51:00.000-08:00

Oli tosi jees. Sushi onnistuu kyl yllättävän usein kotonakin. edit: Huomautan että kuvan tuotokset ovat aika pitkälti Emmin käsialaa.

Maailman suurimmaksi aiottu hotelli on nyt vain kiusallinen valtionsalaisuus

2008-01-24T07:38:00.000-08:00

Pohjois-Korea on maa joka on salaisuuksia täynnä. Kim Il Sungin luoma ja nykyään poikansa Kim Il Jongin hallitsema tyrannia on tänäpäivänä maailman sulkeutunein yhteiskunta jonka rautaisen esiriipun taakse vain harvat pääsevät kurkistamaan. Silti jotkin asiat ovat vaan liian isoja piilotettavaksi. Kerron nyt yhden suurudenhullun projektin tarinan...

Niille jotka eivät ole vielä perehtyneet Pohjois-Korean arkeen lienee kerrottava, että maa on maailman köyhimpien maiden joukossa ja muun muassa Punainen Risti on nimennyt sen pahimmaksi kriisialueekseen. Ihmisillä on vaikeuksia saada edes sähköä koteihinsa (ruuasta puhumattakaan), mutta kulisseissa tällä ydinasevallalla näyttää menevän pirun hyvin. Maassa on täystyöllisyys ja viime vaaleissakin äänestysprosentti oli yli 99%. Kim Jong Il on lähes jumalaan verrattavissa oleva johtaja joka on kunnostautunut monella eri alalla varsin vakuuttavin tuloksin. Niistä voisin kertoa myöhemmin.

1980-luvulla Pohjois-Korean valtasi Olympialaisten kokoinen peniskateus. Soulin saatua vuoden 1988 kesäkisat ja rakennettuaan maailman korkeimman hotellin vuonna 1987 alkoi myös pohjoisen puolella valtava kuhina. Kim Il Sung keksi että kilpailut olisivat jaettavissa molempien maiden kesken ja ehdotti useita urheilustadioneita käytettäväksi kilpailuissa. Kisaturistit olisivat voineet majoittua maailman suurimmassa, vielä piirustuspöydällä olevassa hotellissa, Ryugyongissa. Valmistuttuaan tämä yli 300m korkea pytinki olisi majoittanut 3000 asiakasta ja olisi ollut maailman suurimman (ja korkeimman) hotellin ohella pohjapinta-alaltaan maailman 7. laajin rakennus. Hotellin huipulle oli kaiken tämän lisäksi tarkoitus rakentaa 7 pyörivää ravintolaa. Realismi kuitenkin iski ikävästi vastaan.

Rakennustyöt alkoivat vuonna 1987 noin 750 miljoonalla dollarilla. Tämä oli 2% Pohjois-Korean bruttokansantuotteesta, eli Suomen bruttokansantuotteella se vastaisi noin 3,4 miljardia euroa (Helsingin Musiikkitalon tavoitehinta on noin 106 miljoonaa euroa). Pohjois-Korean tarkoituksena oli houkutella hotellin ulkomaisia sijoittajia lupaamalla hotelliin jopa kasinoita sekä yökerhoja mikä vielä nykyiselläkin mittapuulla kuulostaa erittäin radikaalilta myönnytykseltä. Pian alkoivat kuitenkin vastoinkäymiset. Työmaalle oli vaikeuksia saada sähköä ja rahoituksen kanssa oli ongelmia. Aikataulujen venyessä kävi selväksi ettei hotellia saataisi valmiiksi olympialaisiin mennessä ja seuraavaksi takarajaksi otettiin Pyongjangissa järjestettävät vuoden 1989 Maailman Nuorisofestivaalit. Myös tämän tapahtuman ollessa käynnissä rakennustyöt olivat vielä pahasti kesken.

Rakennukseen ei koskaan päästy asentamaan ensimmäistäkään sähkövaloa taikka ikkunaa ennenkuin rakennustyöt pysäytettiin viimeistenkin liittolaisten vetäydyttyä, nälänhädän kasvaessa vuonna 1992. Hotelli on vielä tänäkin päivänä samassa vaiheessa. Hotellin huipulle on kuitenkin jätetty yksinäinen nostokurki tuulen armoille vakuutuksena satunnaisille turisteille siitä että rakennustyöt ovat vielä kesken. Turisteja kuitenkin tuodaan harvoin Pjongjangiin ja kysyttäessä hotellista useimmat oppaat vastaavat etteivät tiedä missä se sijaitsee. Yhtäkään turistia ei ilmeisesti ole tarkoitus päästää lähellekkään tätä rakennusta.

Tänäpäivänä Ryugyong on poistettu virallisista kartoista ja sen olemassaolosta ei ole mainittu missään virallisessa yhteydessä. Silti Pohjois-Korean hallitus on pyytänyt ulkomaisilta sijoittajilta noin 300 miljoonan dollarin avustusta hotellin viimeistelemiseksi. Tämä on kuitenkin toiveajattelua maalta johon päästetään vuosittain vain noin parituhatta turistia tiukan valvonnan alla ja jonka diplomaattiset suhteet lähes kaikkiin muihin maihin on katkaistu.

Todellisuudessa hotellia ei koskaan tulla näkemään valmiina. Ikkunoiden puutteesta johtuen vesisateet ovat aiheuttaneet rakenteille pysyvää tuhoa ja rakennustöissä käytetty betoniseos on osoittautunut niin heikkolaatuiseksi että rakennusta voidaan pitää nykyisellään vain hengenvaarallisena monumenttina ihmisen suuruudenhulluudesta.

Kerta ysärin päälle...

2008-01-22T01:33:00.000-08:00

Nettifoorumien, Facebookin ja sähköpostin aikakaudella olen katsonut parhaaksi etten rupea tukkimaan tätä blogia hauskoilla videoilla mitä löytyy YO-TUBESISTA, mutta nyt on vaan pakko postata. Jos et ole nähnyt Fatboy Slimin Praise You -videota pitkään aikaan niin nyt olisi korkea aika.

Tulevat Helsingin kaupungin päättäjät harjoittelevat kotikulmillaan

2008-01-21T13:07:00.000-08:00

Olenko minä ainoa ihminen Suomessa joka näkee tässä Sipookiistassa jotain ironiaa? Vastahan viimeiset pari vuotta helsinkiläisnuoret ovat vaatineet kaupungilta järkevää sosiaalitilaa keskustan liepeiltä ja kaupungin vastattua ei-oota ovat oma-aloitteiset hipit vallanneet niitä itselleen väkisin. Kohteena on ollut sekä kaupungin että Nokian kiinteistöjä.

Kaupungin kanta on tähän asti ollut lähinnä "Joo ihan kiva, kyllä me teille jotain järkätään mutta ei tällä vuosikymmenellä eikä meidän maille". Kaupunki on muutenkin suhtautunut sosiaalitilan perustamiseen varsin ynseästi ja suorittanut neuvottelut valtaajien kanssa lähinnä poliisien välityksellä. Kaikki muistaa miten Telakkakatu 6:n valtaus päättyi.

Nyt kuitenkin Helsingin kaupunki näyttää lapsille mallia takavarikoimalla Sipoon verotuottoisimmat alueet itselleen, jotta helsinkiläiset voisivat rakentaa sinne uuden Mellunmäen. On kuin sattuman kauppaa että Sipoon kovatuloisimmat asukkaat sekä tuottoisin tehdas sijaitsevat Helsingin lunastamalla alueella. Sipoolta kysyttiin lupaa ja heti Ei-vastauksen saatuaan Helsinki ilmoitti uudesta rajansiirrosta. Asia kävi Korkeimman Hallinto-oikeuden pöydällä kääntymässä ja lopputuloksena Helsinki kasvaa piirun verran ensi vuoden alussa. Jussi Pajunen saa uuden paikan mihin rakentaa talonsa meren rannalle ja mistä voi huudella lehdistölle kuola suupieltä pitkin valuen kuinka ydinkeskustaan tarvitaan lisää yksityisautoja seisomaan jonoissa ja nostattamaan ilman hiukkasmääriä noin niinkuin ihan varmuuden vuoksi. Jäihän Sipoolle pari peltoa, ei luulisi olevan maajusseilla valittamista saatana.

Helsingin päättäjien pitäisi tajuta minkälainen potentiaali näissä nuorissa talonvaltaajissa on. Jos heidän valtausharrastustaan tuettaisiin edes pienessä määrin niin heidän joukostaan Helsinki voisi saada historiansa tuottoisimmat päättäjät. Allekirjoittanut kun haluaisi huomauttaa että Helsingin yläpuolella on liian harvaan asuttu Vantaa ja länsipuolella on liian harvaan asuttu Espoo. Asialle pitäis tehdä jotain. Korkein Hallinto-oikeus on jo näyttänyt vihreää lippua. Karjala takaisin.

Nimistä...

2008-01-15T09:00:00.000-08:00

Huh, edellisestä bloggailupäivityksestä on jo vähän turhan pitkä aika. Tässä välissä ei elämäni ole suuremmin mullistunut, mutta pari hauskaa juttua on mainittava. Ensinnäkin lähden ensi viikonlopuksi roudaamaan Kittilän Leville snadisti huonekaluja. Ajetaan torstaina duunin jälkeen Ouluun, yövytään, perjantaina loput. Lauantaina yksi laskupäivä ja sunnuntaina takaisin. 24h autossa istumista. 2000km. Kyseessä on kuitenkin ihan mukavaa vaihtelua perinteiselle viikonlopulle niin ehkä ymmärtää. Ehkä. Todellisuudessa tulen kuitenkin katumaan tätä reissua pitkään (tai jos en minä niin ainakin istumalihakseni).

Toiseksi, olen taas saanut pari yllättävää buukkausta noin niinkuin Dj-hommiin. La 16.2. kiekkoillaan Vinylissä Nigelin kanssa ja pe 22.2 mBar JayNicen kanssa. Vinylissä olen käynyt kerran aikaisemmin tuuraamassa ja ilmeisesti pitivät selektiosta sen verran että kaivoivat mun numeron jostain kiven alta ja vaativat paikalle. mBar on kanssa todella mukava juttu. Good things are really starting to happen to me.

Niin ja oli mulla teille ihan asiaakin:

Ihmiset kysyvät minulta jatkuvasti neuvoa vastasyntyneiden lasten nimeämisessä ja usein osaankin antaa hyviä vinkkejä. Tästä syystä Ilkka on ollut Keski-Uudenmaan eniten kastettu nimi jo parin vuoden ajan; sekä tyttö- että poikalasten keskuudessa. Nyt olen kuitenkn alkanut tuntemaan itseni kylläiseksi itseni mukaan nimettyjen taaperoiden täyttäessä maan ja alkanut miettimään hiukan erilaisia vaihtoehtoja nykyisten Ainojen ja Eetujen maahan.

Minä todella pidän nykyisestä muodista antaa perinteisiä, noin kolmen sukupolven päästä kaikuvia etunimiä lapsille. Aino, Aarre, Venla (voi jestas että Venla on nätti nimi), Akseli, Elina ja niin edespäin. Mielessäni on kuitenkin pyörinyt jotain vielä perisuomalaisempaa. Jotain missä olisi mukana perinteisen karjalanlörtsykukon ja tuulipuvun lisäksi jotain todellista koivutähtihalkosaunaa. Otetaan esimerkiksi David-nimestä yhtään häpeilemättä väännetty Taavetti. Tai oma ehdoton käännössuosikki Eetvartti. Kuvitelkaa sitä potentiaalia mikä on käytettävissä Eetvartti -nimisellä miehellä noilla muuten niin kovilla naismarkkinoilla. Tekee Eetvarttia. Myöskin ihan vaan Tahvo on melko korkealla listoillani.

Maailman globalisoituessa on hyvä myös ennakoida vähän tulevaisuuden maailmaa ja pedata lapselle hiukan sujuvampaa mäkilähtöä tähän monikultuurelliseen maailmaan. Mohammed ja sen variantit ovat olleet suosituimmat pojan nimet Ruotsin Göteborgissa jo monena vuotena putkeen. Jos nykyinen maahanmuutto Suomeen vielä kasvaa (nykytasolla maahanmuutto Suomeen on todella vähäistä), voisimme ruveta miettimään kotmaisia väännöksiä vieraiden kulttuurien nimistä jotta maahanmuuttajien lapsilla olisi astetta enemmän uuden kotimaan identiteettiä jo lapsesta pitäen. Mohammedeista saadaan hienosti väkisin vääntämällä Mehmetti. Ahmedista tulisi Ahmetti. Helppoa ja halpaa. Ahmetti Karjalainen. Mehmetti Verneri Vaisali-Österbacka. Mahdollisuudet ovat rajattomat.

Muistuttaisin kuitenkin ihmisiä pidättäytymästä antamasta sellaisia nimiä lapsille jotka johtavat välittömään koulukiusatuksi tulemiseen, syrjäytymiseen, larppaamiseen ja muuhun ei-toivottuun heti esikoulusta alkaen. Tai no, ehkä mielummiin larppaaminen kuin jääkiekko.

Suomen ensimmäiset piriöverit.

2008-01-07T13:29:00.000-08:00

Koska tänään lähti taas uusi erä nuoria miehiä armeijan harmaisiin (Mankeli, pidä ittes miehenä siel), niin tuli mieleeni eräs mielenkiintoinen kirjoitus joka julkaistiin Helsingin Sanomissa muutamia vuosia takaperin. Artikkelin on kirjoittanut Miska Rantanen ja se on julkaistu 26.5.2002.

Maaliskuun 18. päivä vuonna 1944.

Tiedusteluretkellä oleva hiihtopartio etenee kolmatta päivää Lapissa Kantalahden maisemissa, kun neuvostojoukot yllättävät suomalaiset Kaitatunturin juurella. Kiivaan tulitaistelun aikana partio pääsee livahtamaan pakoon motitusta yrittäviltä vihollisilta.
Erämaassa seuraa hurja takaa-ajo.
Umpihankeen latua avaavan Aimo Koivusen voimat hiipuvat. Venäläiset alkavat jo saavuttaa pakenevaa partiota, kunnes Koivunen muistaa, että hänellä on rintataskussaan koko partion Pervitin-annos.
Tätä ennen hän on suhtautunut epäluuloisesti kaukopartiomiehille jaettuun voimakkaaseen piristeeseen, mutta nyt tilanne on vakava.
Kovassa vauhdissa on kuitenkin vaikea kaivaa taskusta vain yhtä nappia suuhunsa. Käsineeseen tarttuukin useampi tabletti - itse asiassa 30 kappaletta.
Hetken päästä Koivusen hiihtoon tulee aivan uutta puhtia, ja partio kiitää eteenpäin kovaa kyytiä.
Tätä kestää vain hetken. Pian Koivusen näkökenttä alkaa vääristyä ja tajunta kadota. Tablettien sisältämän metamfetamiinin yliannostus vie Koivusen päiväkausien mittaiseen sekavuustilaan, jota rytmittävät valve, uni ja hallusinaatiot.

Seuraava muistikuva hänellä on seuraavana aamuna sadan kilometrin päässä. Hän on eksynyt partiostaan, eikä hänellä ole ammuksia eikä ruokaa. Alkaa todellinen selviytymistarina.
Seuraavien päivien aikana Koivunen pakenee venäläisiä partisaanijoukkoja, eksyttää ne, haavoittuu miinasta ja räjähdyspanoksesta sekä viruu viikon lumikuopassa odottamassa apua. Hiihtokilometrejä Koivuselle kertyy parinkymmenen asteen pakkasessa reilut 400. Kahden viikon aikana hänen ainoa ravintonsa on männynkasvaimet sekä yksi raakana syöty kuukkeli.
Kun hänet saadaan lopulta pelastetuksi sairaalaan, hänen sydämensä lyöntitiheys on lähes 200 kertaa minuutissa. Paino on pudonnut 43 kiloon.
Aimo Koivusen kertomus omasta seikkailustaan on osa kotimaista sissisotahistoriaa. Mutta aikakirjoihin tarina menee toisestakin syystä:
Koivunen on yksi ensimmäisistä suomalaisista piriövereiden vetäjistä -
vaikkakin kyseessä oli tahaton yliannostus.

Pervitin on metamfetamiini jota tuotiin Saksasta sodanaikana. Sitä jaettiin ensisijaisesti kaukopartioille ja nimenä käytettiin "höökipulveri" (jota vähän epäilen) tai höökipilleri.

Adolf Hitler käytti Pervitiniä piristeenä, ja kertoman mukaan vuodesta 1942 eteenpäin päivittäin. Myös Suomen sodanjohdossa Pervitin oli tuttu lääke. Pahimpina aikoina Adolf Ehrnroothin kerrottiin käyttäneen Pervitiniä lähes kaksi viikkoa yhteen mittaan. Tässä pätkä Ylioppilaslehden artikkelista 5.10.2001

Pervitiniä käytti muun muassa Mannerheimristin-ritari, jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth. Komentaessaan rykmenttiä Karjalan kannaksen torjuntataisteluissa 1944 Ehrnrooth söi pervitiniinä niin ahkerasti, että hän joutui klassiseen päihderiippuvaisen kierteeseen: vuoroin piristeitä, vuoroin unilääkkeitä. Rintamatilanteen muuttuessa unilääkkeiden voimalla nukahtanut Ehrnrooth jouduttiin usein herättämään. "Tuskallisesti tajuihinsa" palanneen Ehnroothin vihanpurkaukset rajoittuivat tavallisesti kiivaaseen sanailuun, kirjoittaa Ehrnroothin alaisena palvellut akateemikko Matti Kuusi (1914-1998). "Mutta kun tykistön yhteysmies viestitti, että äyräpään kirkonmäellä heilutettiin valkoista lippua, miltei tajuton everstimme tilasi sikäläisiin [suomalaisten] asemiimme patteriston iskun."

Nykyaikanakin metamfetamiinia on Puolustusvoimien varastossa Stimulin nimisenä valmisteena mittavat määrät. Esimerkiksi Hornet-lentäjien hätäpakkauksissa sitä on pieni määrä, mutta sen käyttö on sallittavaa vasta pahimman hädän hetkellä. Sodankin aikana sitä jaetaan vain lähinnä lentäjille, kaukopartiolaisille sekä upseerikunnalle tilanteesta riippuen.

Piri ei ole ainoa huumausaineeksi lueteltava aine mitä sotilaille jaettiin Talvi- ja Jatkosodan aikana. Heroiini oli yleinen yskänlääke, mikä onkin jo ihan toinen tarina.

Muutama kuva Serena Localseista kymmenen vuoden takaa

2008-01-06T09:34:00.000-08:00

Skannatut Serena

Tässä on muutama hyvä otos noilta vuosilta. Skannailu on yllättävän tarkkaa ja työlästä hommaa niin ehkä lisäilen näitä pikkuhiljaa. Tai sitten palkkaan jonkun bangladeshiläisen tekemään homman puolestani (tunteeko kukaan halpaa ja ahkeraa bangladeshiläistä joka osaa käyttää Plustek Opticfilm 7300 -skanneria?).

Jos joku tuntee tota Jukkaa (oliko sen nimi edes Jukka) paremmin niin vois vinkata sille kans näistä otoksista.

Pari kuvaa on lipsahtanut snadisti punaiseksi kun toi skanniluohjelma on vähän dodgy. Myös se että olen vasta opettelmassa ton käyttöä ei helpota asiaa. Mutta jos joku jostain syystä haluaa näitä vähän isompana niin kaikki kuvat on kovalevyllä noin 5000x3000 tiffeinä.

Kiitos ja anteeksi.

Oh god, there goes the lake...

2008-01-06T06:25:00.000-08:00

Seuraava artikkeli on osittain suomennettu damninteresting.com artikkelista, kysymättä tietenkään lupaa. Ajattelin että tämä voisi olla mielenkiintoinen juttu luettavaksi näin kansallisen krapulapäivän kunniaksi. Onhan sentään sunnuntai. Itse olin tosin eilen autolla Redrumissa ja katsottuamme hetken joidenkin ikiteinien kännistä sekoilua päätimme lähteä kotiin juuri kun Kenny Dixon Junior aloitti soittamaan mielenkiintoisia raitoja. Kavereita oli sentään ihan mukava nähdä. Mut nyt itse artikkeliin:

Lake Peigneur oli tavanomainen makeanveden järvi Lousianan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Vaikka se oli pinta-alaltaan laaja, se oli vain nelisen metriä syvä. Keskellä järveä oli pieni saari jossa oli kasvitieteellinen puisto, järveä täplitti muutama öljytorni ja järven alla oli kilometreittäin erään suolakaivoksen sokkeloisia tunneleita.

Tavallisena aamuna marraskuussa 1980 erään öljynporauslautan henkilökunta päätti jättää työpisteensä ja evakuoida rannalle turvamääräysten mukaisesti. Peigneurjärvelle pystytetyn lautan kallistuttua vaarallisesti koeporausten yhteydessä, öljynporaajat tiesivät että jokin oli mennyt pahasti pieleen. Yrittäessään vapauttaa jumiin kiilautunutta poraa he kuulivat sarjan kovia pamahduksia lautan kallistuessa pahaenteisesti kohti järven pintaa.

Rantaan päästyään öljynporaajat katsoivat kun porauslautta kaatui hitaasti ja kaikkien hämmästykseksi katosi matalana pidettyyn järveen. Tämän jälkeen koko järven vesimassa alkoi hitaasti pyöriä. Liike oli aluksi hidasta mutta nopeasti se kiihtyi valtavaksi pyörteeksi jonka keskus oli juuri uponneen öljynporauslautan kohdalla.

Samaan aikaan suolakaivoksessa, useita satoja metrejä järven alapuolella, kaivosmies Junius Gaddison havahtui omituiseen meteliin. Hän tajusi nopeasti että se tuli tunnelin perältä kahden öljy- tynnyrin paukkuessa toisiinsa suurten vesimassojen kuljettaessa niitä pinnallaan. Kun polvenkorkeudelle yltävä mutainen vesi saavutti Gaddisonin hän laukaisi hälytyksen ja väläytti valoja kolme kertaa yleisen evakuointimerkin mukaisesti. Noin 50 ihmistä lähti hakeutumaan ylemmälle, noin 400 metrin syvyydessä sijaitsevan tason hissille jolla pääsisi maanpinnalle. Hissi veti kerralla vain kahdeksan miestä, mutta useiden onnekkaiden sattumien ja huolellisen suunnitelman ansiosta ikuisuudelta tuntunut evakuointi saatiin päätökseen. Kaikki 55 miestä saatiin kuin ihmeen kaupalla maan pinnalle.

Oli selvää että Texacon öljynporauslautta oli lävistänyt suolakaivoksen katon. Todistusaineisto kuitenkin hävisi nopeasti veden tunkeutuessa alunperin puolimetrisen porausaukon lävitse kaivokseen. Suola porausaukon ympäriltä liukeni nopeasti ja päivän päättyessä koko järvi oli kadonnut maan uumeniin. Seuraavan kahden päivän aikana järvestä Meksikonlahteen virtaava, 20 kilometriä pitkä kanava vaihtoi suuntaustaan ja rupesi virtaamaan murtovettä merestä entiseen Peigneurjärveen.

Virtaus veti järven rannoilta mukanaan suuria maakaistaleita rakennuksineen ja Meksikonlahdelta katosi suuren vesimassan mukana yksitoista jäteproomua suolakaivoksen syvyyksiin. Eräs hinaaja taisteli virtausta vastaan kunnioitettavan ajan kunnes miehistön oli hypättävä kanavan rannalle ja seurattava avuttomana sivusta kun hinaaja katosi syvyyksiin. Kaivos oli niin syvä, että seuraavan muutaman päivän ajaksi merestä syvyyksiin virtaava vesi muodosti Lousianan korkeimman (noin 50m) vesiputouksen. Veden alta pakeneva ilma purkautui kaivoksen sisääntuloväylistä räjähtävällä voimalla ja sitä purkautui satunnaisesti vielä päivienkin jälkeen muodostaen suuria geysireitä.

Päivien jälkeen tästä matalasta makeanveden järvestä oli tullut syvä suolavesijärvi. Kaikki suola ei ollut peräisin Meksikonlahdelta (sillä se oli murtovettä) vaan se oli kaivoksesta liuennutta suolaa. Yhdeksän kadonneesta yhdestätoista proomusta kohosi pinnalle korkin tavoin. Koko järven ekosysteemi muuttui kertaheitolla, ja tänä päivänä sitä asuttaa täysin eri eläin- ja kasvikunta kuin ennen onnettomuutta.

Vaikka syytä tähän onnettomuuten ei vieläkään varmasti tiedetä, joutui Texaco sekä poraamisesta vastannut Wilson Brothers maksamaan noin 50 miljoonan dollarin korvaukset eri tahoille tästä katastrofista. He myönsivät tehneen mahdollisesti navigointivirheen ja poranneen väärästä paikasta. Nykyään suolakaivokseen jääneitä ilmataskuja käytetään maakaasun säilyttämiseen ja rauha on palannut järvelle.

Kiitos kun luitte, seuraavaksi taas jotain kevyttä purtavaa. Katsokaa vaikka joku hömppäleffa.

Kulutushysteriaa, pt. 1

2008-01-02T11:45:00.001-08:00

Hankin kerralla kunnon lautailulasit kadonneiden tilalle. Merkki sentään pysyi samana, joskin ehkä valitsin nämä koska kaikki muut näyttivät avaruusaluksen ohjauslaseilta. Koska jos ostofrekvenssi pysyy samana, ostan seuraavat lasit vuonna 2020, siksi yritin löytää muotoilultaan ajattoman mallin. Ehkä fail, ehkä ei.

Montrealin Poliisilakko armon vuonna 1969

2008-01-01T08:18:00.000-08:00

Törmäsin tähän mielenkiintoiseen tarinaan Montrealin vuoden 1969 poliisilakosta eräässä kirjassa, mutta en etsimällä löytänyt netistä juttua tästä tapahtumasta, joten kirjoitan sen kirjasta nyt tähän.

Alkuperäinen teksti on Steve Pinkeriä teoksesta Tyhjä Taulu.

Nuorena teininä ylpeästi rauhallisessa Kanadassa romanttisella 160-luvulla uskoin vakaumuksellisesti Bakunin anarkismiin. Nauroin vanhempieni väitteelle, että jos valtiovalta laskisi aseensa, helvetti pääsisi valloilleen. Kilpailevat ennusteemme testattiin kello 8:00 lokakuun 17. päivänä 1969, kun Montrealin poliisi meni lakkoon. Kello 11:20 ryöstettiin ensimmäinen pankki. Puolilata päivin useimmat keskustan kaupat oli jo suljettu ryöstelyn takia. Muutama tunti myöhemmin taksikuskit polttivat lentokenttäasiakkaista kilpailevan limusiinipalvelun autotallin, sala-ampujat surmasi katolta provinssipoliisin upseerin, mellakoijat tunkeutuivat useisiin hotelleihin ja ravintoloihin ja eräs lääkäri surmasi murtovarkaan lähiöasunnossaan. Päivän päättyessä oli ryöstetty kuusi pankkia ja sata kauppaa, sytytetty kaksikymmentäviisi tulipaloa, rikottu neljäkymmentä autonlastillista näyteikkunalasia ja aiheutettu kolmenmiljoonan dollarin vahingot kiinteistöille ennen kuin viranomaiset kutsuivat paikalle armeijan ja tietysti ratsupoliisin järjestyksen palauttamiseksi. Tämä ratkaiseva empiirinen koe murskasi vasemmistolaisen politiikkani...

Olisi hauska tietää tästä enempi.

Francisco Pizarro is the man

2008-01-01T07:48:00.000-08:00

Ennen tätä pikkuisen vaikeasoutuista tekstiä kerron että vuosi vaihtui vanhan kunnon 404-klubin muistelupippaloissa. Paikka oli sama mikä Erottajan Memphis oli aikoinaan, ainoastaan ravintola on muuttunut väsyneeksi lattaribaariksi joka on epäilyttävän turkoosi sisältä. Kavereiden kanssa oli kyllä tosi hauska ilta, mutta ikävän vähän oli näkyvissä ns. alkuperäistä 404-sakkia. Onneksi jotkut sentään tulivat nykimään hihasta. Kiitos kaikille kavereille hauskasta illasta.

Haluan nyt kertoa teille - arvoisat Blogosfäärinin stalkkaajat - eräästä Espanjan historian suurista merkkimiehistä. Hän oli 1500-luvulla elänyt tutkimusmatkailija Francisco Pizarro, eräs länsimaisen kulttuuripiirin tukipilareista. Pizarro oli valistuneiden arvioiden mukaan täysi mulkku.

Pizarro teki elämänsä aikana kolme löytöretkeä Etelä-Amerikkaan ja "löysi" nykyisen Perun. Hän perusti Liman kaupungin, sillä Inkojen pääkaupunki Cuzco oli liian kaukana rannikosta. Keskityn nyt kolmanteen löytöretkeen, joka tekee tästä tarinastani mielenkiintoisen. Pizarro oli saanut rahoituksen löytöretkelleen Espanjan kuninkaalta, jolle hän oli luvannut valtavia rikkauksia mitä tiedettiin Inkoilla olevan aikaisempien löytöretkien perusteella. Tämän "löytöretken" perimmäinen ja ainoa tarkoitus oli valloittaa Peru Espanjan vallan alle. Ja koska olen laiska, lainaan vähän ystävääni Wikipediaa:

Vuoden 1531 tammikuussa retkikunta lähti kohti Perua ja rantautui sen rannikolle Tumbesissa. Pizarro kulutti kuitenkin niin paljon aikaa San Miguelin kaupungin perustamiseen, että hän saattoi jatkaa matkaansa vasta vuoden 1532 varhaissyksyllä. Pizarroa Andien yli seurasi vain 62 hevosta ja 106 miestä jalkaväkeä. Tämä joukko oli todella pieni verrattuna inkojen valtavaan armeijaan. Vuorten ylitys oli vaivalloinen ja rasittava korkeisiin vuoristoihin tottumattomille espanjalaisille. 15.11.1532 retkikunta kuitenkin saapui perille Cajamarcan kaupunkiin. Cajamarcassa piti tuolloin päämajaansa inkojen kuningas Atahualpa. Pizarron joukot olivat minimaaliset verrattuina inkojen 30 000 soturia käsittävään armeijaan. Mutta Cortésin taktiikkaan luottaen Pizarro uskoi voivansa voittavansa inkat. Muutenkin Inkavaltakunnassa vallitsivat tuolloin otolliset olot Pizarron hyökkäykselle. Edellinen kuningas oli kuollut ja hänen poikansa olivat suistaneet maan sisällissotaan taistellessaan valtaistuimesta. Pizarron saapuessa jäljellä olivat enää veljekset Atahualpa ja Huascar. Atahualpa oli joutunut pakenemaan Cuzcosta joka oli pääkaupunki. Cajamarcassa Pizarro ja Atahualpa tapasivat ja keskustelivat erään papin, Vicente de Valverden toimiessa tulkkina heidän välillään. Atahualpa ei ollut ollenkaan halukas kääntymään kristinuskoon ja tunnustamaan keisari Kaarle V:tä herrakseen. Kaiken kukkuraksi kuningas – inkakulttuuri tuntenut lukutaitoa – paiskasi Raamatun, johon espanjalaiset perustivat vaatimuksensa, maahan. Tästä seurasi se että Valverde pakeni Pizarron luokse, joka antoi hyökkäysmerkin. Puhkesi verilöyly, joka loppui siihen, että kuninkaan viimeisetkin suojelijat lyötiin maahan ja veivät Atahualpan sidottuna vankina leiriinsä.

Wikipedian artikkeli ei kuitenkaan kerro tuon taistelun mielenkiintoisia yksityiskohtia. Kirjassaan Tykit, Taudit ja Teräs Jared Diamond kertoo, että Atahualpan leiri oli ympäröity 30 000 sotilaan sijaan 80 000 inkasotilaalla. Löytöretkeilijä oli tosin valehdellut miehilleen Inkoja olevan vain 40 000 jotteivat he olisi niin peloissaan. Tämän numeronviilauksen tarkoitus jää silti vähän kyseenalaiseksi, sillä Espanjalaisilla oli vain 100 jalkaväen sotilasta ja 60 ratsumiestä...

Athualpa oli kutsunut Pizarron miehineen tapaamiseen inkojen väliaikaiseen leiriin, mutta Pizarrolla oli jo tapaamiseen lähtiessään suunnitelma inkakuninkaan sieppaamiseksi. Kun pappi oli tullut takaisin tapaamisesta ja antanut hyökkäysmerkin, Espanjalaiset sotilaat rynnistivät piiloistaan hevosten ja aseiden kanssa. Hevosiin oli kiinnitetty räikkiä ja hyökkäystä vauhditettiin aseiden paukkeella ja trumpettien soitolla. Aseistamattomat inkasotilaat joutuivat pakokauhun valtaan ja moni inkasotilas talloutui kuoliaaksi paetessaan julmia kristittyjä. Useimmat heistä eivät olleet ikinä nähneet hevosta eikä heillä ollut minkäänlaista kokemusta ampuma-aseista. Koko 25-30km pituinen laakso täyttyi pakenevista intiaaneista ja heitä takaa ajavista espanjalaisista.

Athualpa itse istui kantotuolissa jota kantaneet miehet olivat inkojen perinteen mukaan tärkeimpiä päällikköjä ja neuvonantajia. Itse Athualpan sieppaaminen oli työläs tehtävä, sillä jokaisen teurastetun kantotuolin kantajan tilalle jostain ilmestyi aina uusi kantaja. Tämä verinen oravanpyörä saatiin pysäytettyä kun kantotuoli kaadettiin usean ratsun voimin. Athualpa saatiin vangittua ja päivän päätteeksi 168 espanjalaista olivat tappaneet noin 7000 inkaa ja haavoittaneet useita tuhansia muita menettämättä ainuttakaan miestä.

Pizarrolla oli tarkoituksena kiristää inkoja lunnailla jonka veroisia ei historia vielä tunne. Espanjalaiset pitivät Athualpaa vankina kahdeksan kuukautta jonka aikana Pizarrolla oli aikaa odotella täydennysjoukkoja saapuvaksi Panamasta ja jonka aikana inkat keräsivät lunnaisiin vaadittua kultaa. Lunnaiksi vaadittiin seitsemän metriä pitkä, 5,5 metriä leveä huone täytettäväksi kullalla 2,5 metrin paksuudelta. Koska Athualpan status oli verrattavissa dogmaattiseen jumaluuteen, inkat maksoivat lunnaat kuuliaisesti. Maksun jälkeen Pizarro ei pitänytkään lupaustaan vaan teloitti Athualpan.

Tämän jälkeen Pizarro marssi vahvistetulla armeijallaan inkojen pääkaupunkiin Cuzcoon ja alisti inkat valtansa alle ilman suurempia vastoinkäymisiä. Liennytykseksi voitanee tosin sanoa että inkat olivat jo kukistuneet ennen espanjalaisten tuloa, sillä pitkään jatkunut valtataistelu oli kuluttanut inkojen voimat.

Tarinaa enemmän spekuloimatta taidan lähteä Emmin porukoille. Ensi kerralla ehkä maailman suurimmasta rakennuksesta joka on kesken jäänyt hotelli Pjongjangissa. Mene ja tiedä.

Jeesuksen toinen tuleminen

2007-12-27T13:59:00.001-08:00

Kristinuskoon kuuluu perinteisesti uskomus Jeesuksen toisesta tulemisesta. Eri kristiunskon ryhmillä on erilaiset tulkinnat Raamatun ennustuksista, ja voidaan yleisesti olettaa ettei tapahtumasta ole tarkkaa kuvausta joka olisi säilynyt tähän päivään mennessä.

Viime viikolla uutisoitiin eri lehdissä että vuosittan Jerusalemissa useita kymmeniä turisteja saa psykoosinomaisia uskonasioihin liittyviä kohtauksia. Jotkut tuntevat Jumalan läsnäolon ja jotkut tuntevat olevansa Raamatussa mainittuja henkilöitä. Kun keskustelin uutisesta Torstin tikkaremmissä, niin kaksi uskovaista muisti viime Suviseuroilta tapauksen jossa eräs vierailija oli saanut "helvetinmoisen kohtauksen" ja ruvennut julistamaan olevansa uudestisynytnyt Jeesus. Paikalle oli soitettu ambulanssi ja kaikenkokenut henkilökunta sai tämän uudestisyntyneen vapahtajan sidottua paareihin kiinni ja kuljetettua pois.

Suurin osa ihmisistä varmaan tulkitsee asian perinteisellä tavalla. Vähän mielenterveydeltään järkkynyt uskis hurahtanut lopullisesti telttajengin bileissä. Mutta entä jos kyseessä oli Jeesus ja hänen toinen tulemisensa? Entä jos olimme juuri passittaneet Jumalan pojan reinkarnaation mielisairaalaan? Vittu se voisi olla noloa. Yritä nyt taivaan porteilla selittää että Jesse nyt vaan sattui muistuttamaan ihan normaalia mielisairasta.

Kuvitellaan että Jeesus lähetettäisiin oikeasti maan pinnalle. Miten hän kertoisi olemassaolostaan? Samat tikkaremmin uskovaiset arvelivat että ehkä hänellä olisi käytössään voimia ja valtaa jotka jättäsivät epäilijät sanattomiksi. Vai olisiko? Muistaakseni viimeksi Jumala lähetti meille yhden ihan tavallisen puusepän/opettajan ja hänkään ei tainnut elää kuin kolmekymppiseksi ennenkuin nirri lähti? Jos Jeesus olisi taas ihan tavallinen nagetti (voimme vaikka leikkiä että näin 2000-luvun mediaseksikkyyden ajalla Jesse voisi olla mainostoimiston AD), niin kenelle hän kertoisi olevansa Jumalan poika? Ehkä hän menisi lähimmälle juna-asemalle ja koputtaisi ensimmäistä vastaantulijaa olkapäälle:

"TADAAAAAAAA, Tässä mä nyt oon! Olen Jeesus, Jumalan poika"

Miksi muuten seinähulluille puhutaan samalla äänenpainolla kuin lapsille?

Jopa viimeisinä Jeesuksen elinvuosina Maria ja Joosef yrittivät huostaanottaa Jeesusta koska hän monen ihmisen mielestä puhui pelkästään omituisia. Ja kun Jeesuksen kuoleman jälkeen niin moni ihminen jatkoi hänen sanansa julistamista, niin voimmeko tulla johtopäätökseen että Jeesuksen puheet ovat olleet edes hitusen erikoisia? Hulluuden ja nerouden ero on tunnetusti niin häilyvä että mistä me voimme tietää kumpaa Jeesus on edustanut? Tuo huostaanotto aikuisella iällä yleisesti voisi viitata myös siihen ensimmäiseen. Oliko Jeesus vain vähän vinksahtanut puuseppä? Itse ainakin olen monasti törmännyt henkilöihin joita voitaisiin puheidensa perusteella epäillä uusiksi messiaiksi mutta useimmiten heitä ollaan vain pidetty mielisairaina.

Jos Jeesus tulis takaisin maanpäälle, niin haluaisiko hän nähdä enään yhtäkään ristiä? Itse veikkaan että kun hän näkisi kaiken mitä hänen nimissään on tehty, hän ei koskaan lakkaisi oksentamasta.

Streetparty 98

2007-12-26T13:55:00.000-08:00

streetparty 98

Kuten jotkut tietävätkin, sain käsiini hyvän filmiskannerin ja nyt olen päättänyt muistella vähän vanhoja. Tässä on kymmenisen kuvaa vuoden 1998 Streetpartyiltä jotka järjestettiin Simonkadulla, Forumin vieressä.

Tarkkasilmäisimmät varmaan löytävät kuvista hiukan nuorelta näyttäviä tuttuja.

2007-12-25T16:22:00.000-08:00

Sain viimeviikolla kotiini Plustekin uuden filmiskannerin (Opticfilm 7300), joka on osoittautunut todella mukavaksi leikkikaveriksi. Lumilautakuva on otettu jotakuinkin kymmenen vuotta sitten Fuji Velvia 100:lle ja muut viime kesänä Fuji Sensia 200:lle.

Koska en saa kuin 4 kuvaa kerrallaan postattua niin siksi nämä tulevat pienissä pätkissä.

2007-12-25T16:14:00.000-08:00

Sain viimeviikolla kotiini Plustekin uuden filmiskannerin (Opticfilm 7300), joka on osoittautunut todella mukavaksi leikkikaveriksi. Skeittikuva on otettu jotakuinkin kymmenen vuotta sitten Fuji Velvia 100:lle ja muut viime kesänä Fuji Sensia 200:lle.

Koska en saa kuin 4 kuvaa kerrallaan postattua niin siksi nämä tulevat pienissä pätkissä.